Pilkkumanian oma blogi

Kuulumisia!

Maanantai 8.6.2020 klo 20:57 - Pilkkukuumeilija

Kuulumisia viime kuukaudelta!

Ensiksi palaan syihin siitä miksi jouduin viemään Fredin, ihanan pilkkukoirani, dalmatialaisen viimeiselle matkalleen. Asia on minulle yhä vaikea, enkä halua siitä sen enempää jauhaa, mutta jotain siitä voin kertoa. En kaipaa arvosteluja, enkä asian puimista, mutta haluan silti kertoa mitä tässä kävi.

Fredin käytös muuttui hyvin yllättäin ja se eräänä päivänä syöksyi lapsieni kimppuun, jotka olivat trampoliinilla hyppimässä. Fredi puri trampalla ensin toista lasta ja retuutti selästä ja hihasta, kuitenkin tilanteen siinä hetkellisesti rauhoittuen ja lapset lähtivät trampalta pois.  Lapsieni jo poistuessa trampoliinilta, Fredi kuitenkin vielä hyppäsi toisen lapsen päälle kaataen tämän ja purien useammasta kohtaa. Ennen kuin itse ennätin väliin ja edes tajuamaan mitä tapahtui. Tilanne alkoi hetkessä ja oli ohi hetkessä. Fredi oli ennen tilannetta ja tilanteen jälkeen heti oma itsensä. Tilanteen pelasti se, että oli kylmä päivä ja lapsilla oli vielä suht hyvin vaatetta päällä. Kovin isoja puremajälkiä ei tullut, mutta kokemus oli traumaattinen meille kaikille.

Fredihän on kodinvaihtaja ja ollut meillä vasta vuoden, se on ollut lapsiperheessä ennen meille tuloa, enkä usko, että se on aiemmin näin käyttäytynyt edes edellisessä kodissaan. Joitain viitteitä sen arvaamattomuudesta oli jo aiemmin, mutta en koskaan uskonut, että se käyttäytyisi näin rajusti ja tekisi mitään noin yllättävää. Millään tavalla kipeältä se ei vaikuttanut. Oikeastaan en edes tiedä tarkalleen mitä tapahtui, mikä siis Fredille tuli, mutta en halunnut, enkä pystynyt asiaa lähtemään sen enempää selvittämään, koska luotto koiraan meni. Ja koska olen myös sijaisvanhempi, niin en todellakaan voi pitää arvaamatonta koiraa ja lähteä lasten kustannuksella selvittämään toistuisiko tapahtuma ja mikä siihen oli syynä. Lapsilla on jo ennestään ihan riittävästi traumoja ja meidän perheen ei kuulu niitä aiheuttaa lisää.  Jos olisin lapseton, en usko, että olisin vienyt Frediä vielä lopetettavaksi, mutta tässä tilanteessa se oli ainoa oikea ratkaisu. 

20190716_164731.jpg

Niin iso ikävä Frediä ja sydämeen sattuu katsoa sen kuvia! Lepää rauhassa rakas ystäväni, Fredi! Ainoa pilkkukoirani! <3

Omilla vanhemmillani on ollut dalmatialainen vuosia sitten ja senkin elämä päättyi lyhyeen, koska kävi jonkun nuoren tytön päälle ja raateli käden todella pahaan kuntoon. Vanhempani varoittelivat minua tästä rodusta, mutta en uskonut. Enkä kyllä vieläkään usko, että itse rotu olisi tähän syynä. Yksilökysymys ja taustalla vaikuttaneet asiat, perimä, kokemukset. Fredin kohdalla en tiedä paljoakaan näistä. Vanhempieni koira oli syntynyt ilmeisesti sen ajan pentutehtailijalle ja pentuekoko oli iso ja pentueen emässä oli jotain luonnevikaa (jälkeenpäin kuultua). Fredin suvusta en ole kuullut mitään vastaavaa. En menisi vannomaan, vaikka Fredillä olisi ollut aivokasvain? Kyllä silti kiinnittäisin huomiota tämän rodun kohdalla jalostukseen ja luonteeseen, kuten kyllä minkä tahansa rodun kohdalla pitäisi. Onhan se hyvin suosittu rotu ja valitettavan paljon olen huonoa nyt kuullut. Siltikään en sanoisi, etten enää ikinä missään nimessä tämän rotuista ottaisi. En tiedä. Toki tällä hetkellä on tunne, että en halua yhtään koiraa enää lisää.

Vasta viime syksynä jouduin luopumaan australianpaimenkoira Mindystä sen sairauksien takia. En ole siitäkään kunnolla ehtinyt toipua. En usko, että meillä on pitkään aikaan uuden koiran aika. Minun silmissäni siltikään kumpikaan roduista ei ole piloilla, ei australianpaimenkoira, eikä dalmatiankoira. En tiedä tuleeko meille kumpaakaan noista roduista enää, mutta en täysin poissuljekaan ajatusta. En kyllä myöskään riemusta kiljuen voi suositella rotu(j)a kenellekään, kummassakin rodussa on omat hyvät ja huonot puolensa. Tarkkaan kannattaa ottaa selvää.

20190415_152423.jpg

Aivan liian monta rakasta ystävää olen lyhyen ajan sisällä menettänyt. Sydämeni on palasina ja ei se varmasti koskaan enää ihan ehjäksi tulekaan. Kyynelien läpi tätäkin kirjoitan. Niin paljon yhä sattuu, kun kaivoin näiden kahden rakkaan kuvat tiedostoista. <3 Voi  rakas Mindy, sinuakin mä niin kaipaan!! <3 <3 <3

Samaa kyllä olen sanonut chihuahuastakin. Luonteeltaan ne on aivan ihania ja pieni koira ei ainakaan pahasti pääse ketään vahingoittamaan, mutta paljon niillä on sairauksia. Jo kaksi chihuahuaa olen joutunut lopettamaan nuorena, toisen reippaasti alle vuoden ikäisenä ja toisen 6 -vuotiaana. Sairaudet on toki monen rodun ongelma. Onko tervettä rotua olemassakaan? Tästä syystä otin kattavan vakuutuksen uusimmalle tulokkaallemme, eli chihuahua Mintulle. Yleensä mun eläimillä ei ole ollut vakuutuksia, koska kun eläimiä on paljon niin vakuutuksiin menee ihan älyttömät summat rahaa ja niillä olisi jo monta eläinlääkärilaskua maksanut. Mintun kohdalla taas en miettinyt yhtään, että otanko vakuutuksen..

Muuten meille ei kai kuulu mitään ihmeellistä. Valokuvausta olen harrastanut entiseen malliin, lenkkeilyt on mennyt vähän miten on mennyt...  Ihan motivaatio ei ole ollut kohdallaan, surussa vellonut. Ei siitä sen enempää just nyt. Daisyn olen kuitenkin päättänyt nyt opettaa ajolle. Olin ajatellut ensin, että en.. mutta nyt on molemmille hepoille etsinnässä edulliset kärryt ja valjaat, niin päästään aloittelee nekin hommat. Ja valjakkoajohan se on mikä kiinnostaa. Daisyn kanssa haluan päästä aloittamaan jotain järkevää ja säännöllistä, kun ratsastamaankaan sillä ei vielä vuoteen pääse. Ja no ehkä kaikuu vähän korvissa mun miehen sanat; "Miksi sun pitää ostaa aina niitä hevosia millä ei tee yhtään mitään, vuosikausia saa odottaa ja tuolla ne turhan panttina vaan seisoo??!!!" Ja ei se kuuntele, kun sanoo, että voihan maasta käsinkin tehdä vaikka ja mitä.. Kaikuu mun sanat kuuroille korville..

20200602_192017.jpg

Onneksi on näitä elämän piristäjiä!  mm. Daisy, Daimy & ankat!! Ankkojenkin tekemisiä on niin ihana seurata ja niistä tulee aina niin iloiseksi! :-)

Mintun kanssa oon ajatellut, että kun ankat tuli takaisin ja mulla ei ole enää paimenkoiraa, niin kaipa Mintullekin voisi jotain paimennuksen alkeita opettaa. Heräsin ajatukseen, kun se innoissaan juoksi ankkojen ympäri ja ympäri ja ympäri.. ja ajoi niitä hetken haluamaansa suuntaan. Siinähän mulle pieni paimenkoira hei!! Löysinpä youtubestakin muutaman paimentavan chihuahuan itselleni motivaatioksi.

Nyt olen opettanut Mintulle, että se voi olla Manteli -possun selässä. On niitä ratsastavia koiria ennenkin nähty, mutta kyllä mun silmissä Manteli ja Minttu on ihan ilmiselvä Timon ja Pumba! Ei tällä mitään sen syvempää tarkoitusta ole. Yhteistä hupia meille ja possu ja koirahan on innostuneita, koska tämä tietää aina paljon herkkuja kuten minkä tahansa tempun opiskelu. Mintun olen saanut jo siihen mielentilaan, että se ihan tyytyväisenä makoilee possun selässä odottaen vuoroaan milloin emäntä tiputtaa kinkut suuhun! :-) Possun taas ei tarvitse kuin seistä paikallaan ja se taas on Mantelista vielä hetkittäin harmittavaa, koska haluaisi tulla lähemmäksi valkkaamaan parhaimmat herkut! :-D

Tässä vielä yksi piristyskuva päivään! Timon ja Pumba..... Eikun siis Manteli & Minttu! <3

20200608_182704.png

Surumielinen sinnittelijä teidän oma Pilkkukuumeilija

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: koiran lopetus, agressiivisuus, arvaamattomuus, valokuvaus, pilkkuhepat, pilkkuponit, Daisy, Daimy, Manteli, Minttu, chihuahua, minipossu, hevonen, poni, coton de tulear, pilkkumania, kuulumisia, dalmatiankoira, australianpaimenkoira, jalostus, sairaudet

Hyvää vappua lukijoille!

Perjantai 1.5.2020 klo 21:44 - Pilkkukuumeilija

Vappukuvailuja ja pelottavat ilmapallot

Vaikka mikään ammattivalokuvaaja en olekaan, niin tykkään ottaa paljon kuvia eläimistäni. Se nyt ehkä onkin suurin syy ylipäätään pitää facebook -sivuja ja blogia.. En mikään super innokas ole kirjoittamaan, mutta etenkin kuvaillessa tulee silloin tällöin vastaan asioita, joista tekee mieli "avautua" enemmän ja blogi sopinee siihen paremmin kuin facebook -sivut. Ja tänne on kiva jakaa kuvia, joita on monesti tuhat samantyyppistä.. Ihan kaikkia ei viitsi faceenkaan tunkea.. ;-)

Mietin, että olisi kiva saada kivoja vappukuvia hevosista, mutta tulikin kuvattua ensin koiria kun ne siinä oli vieressä jo valmiina. Koirien kuvailu on aika helppoa, etenkin Fredin ja Hipsun, koska ne osaa jo -paikka käskyn ja ovat tottuneet moneen. Minttua vähän jännitti pallot, mutta ei mitenkään merkittävästi ja rohkaistui siinä Hipsun ja Fredin vieressä.

Hevosten kanssa jo osasinkin odottaa, että ilmapallot on niistä pelottavia. Ulkona vieläpä tuuli jonkun verran ja ilmapallot sitten leijaili hallitsemattomasti aina hetkittäin, joten oli vaikea kerralla siedättää paljon. Daimy on yleensä se uteliaampi ja rohkeampi, mutta nyt ei senkään kantti kestänyt niin, että olisi saanut sen rentoutettua pallot kyljessä. Oli alunperin ajatuksena laittaa pallot Daimyn kaulalle, mutta siedätys olisi pitänyt aloittaa paljon aiemmin kuin vappupäivänä kun kuvat olisi pitänyt jo olla.. No, kuvaillessa usein joutuu muuttamaan vähän suunnitelmiaan ja ehkä ensi vapuksi tulee siedätettyä hepat ilmapalloihin paremmin.. Ainakin tässä tulee jatkettua siedättämistä niihin palloihin vapun jälkeenkin, samalla voisi siedätellä muihinkin asioihin mitä tulee mieleen. Erittäin hyvä asia muutenkin nuoren hevosen koulutuksessa tottua kaikkeen mahdolliseen. Jonkun verran tätä on tullut tehtyäkin, mutta ei nyt vähään aikaan.

Manteli -possua oli kuitenkin lopuksi kaikkein kivointa kuvata! Sekin aluksi vieroksui ilmapalloja, mutta eipä tarvinnut montaa leipäpalaa syöttää, kun ilmapallot ja serpentiini olikin jo maailman kivoin asia! Ahneen eläimen vahvin puoli, kun joitain asioita koulutetaan. Lisäksi totesin, että onhan Mantelilla eniten myös erilaisia ilmeitä ja tarjoaa niitä helposti. Manteli oli siis kuvauksellisin, ainakin tällä kertaa! :-) <3

Lisäksi voin tässä tyytyväisenä todeta, että lenkkeilyt on onneksi nyt arjessa pysynyt tiiviisti mukana! Sitä myöten kunto hieman noussut ja alkaa siis olla aika nostaa lenkkeilyjen määrää. Hieman on painokin pudonnut itseltäni, vaikka valitettavasti ehti tuossa alkukevään laiskottelun myötä noustakin ihan uusiin lukemiin edellisen punnituksen jälkeen. Kyllä silti huomaan miten sitä virkistyy ja motivoituu kun onnistuu pitämään lenkkeilyn vaan mukana ja huomaa tuloksiakin tulevan! Tosin tässä olen huomannut, että painon pudotusta olisi vailla etenkin Daimy-poni ja Manteli-possu.. Hipsulla ja Fredilläkin on kyllä hieman ylimäärästä, mutta niiltä ne on jo nyt lähtenyt putoamaan lisälenkkeilyn ansiosta. Mantelilla ja ponilla on taas myös ruokintaan perehdyttävä enemmän. Daimylla on vapaa heinä Daisyn kanssa ja Manteli saa ihan liikaa herkkuja ja ruoka-annostakin olisi varaa pudottaa. Mulle on aina ollut jotenkin ongelma pitää eläimet sutjakkaana.. (itseni lisäksi, jospa oman kuntoilun ohella parantaisi eläintenkin ruokintaa/liikuntaa).

Kotisivujeni kävijämääristä olen myös huomannut, että ilahduttavasti on viime aikoina tullut blogiini uusia lukijoita!! :-) Olen erittäin otettu tästä ja toki motivoi tätä(kin) hommaa jatkamaan, kiitos siis siitä! :-)

Ja lopuksi tässä vielä teille vappukuvailujeni satoa, hyvää vappua rakkaat lukijat! <3

20200501_201334.jpg

20200501_200333.jpg

20200501_2003300.jpg

20200501_200035.jpg

20200501_201031.jpg

20200501_1942560.jpg

20200501_194321.jpg

20200501_141939.jpg

20200501_141345.jpg

20200501_142025.jpg

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: vappu, hevonen, poni, koira, minipossu, vappukuvauksia, pelottava ilmapallot, ilmpallot, pilkkuja, pilkkumania

Joulu on ohi ja kohti uutta vuotta

Sunnuntai 29.12.2019 klo 15:56 - Pilkkukuumeilija

Tässä vielä joulun parhaat kuvat pilkuista

Meidän joulu 2019 meni rauhallisissa merkeissä ja nyt on nenät jo kohti uutta vuotta. Itselläni on tapana ruveta fiilistelemään joulua jo hyvissä ajoin joulukuun alussa tai monesti jopa marraskuun puolella ja sitten tulee korjattua joulu pois jo heti joulun jälkeen. Tässä siis viimeistään vuoden vaihteessa tulee korjattua joulukoristeet pois. Tänä vuonna ei ollut lunta täällä Etelä-Suomessa ja ei oikein kunnon joulufiilistä edes tullut. Lumi on niin erottamaton osa omaa jouluani, että ilman sitä ei kunnon joulua ole. Viime vuonna 2018 lunta oli todella paljon ja se oli ihanaa! Toivottavasti tulisi edes kunnon talvi vielä..

Marraskuun lopulla oli hetken vähäsen lunta maassa ja silloin otin meidän joulukuvat. Tarkoitus oli saada kaikki pilkut samaan kuvaan, mutta Frediä pelotti liikaa, että olisi saanut kivat rennot kuvat kaikista! Daisy on todella kiltti ja tykkää koirista, mutta Daimy taas saattaa vaikka puraistakin (kuvissa Daimy on tästä syystä kiinni). Daimy vahtii myös aitausta ja sinne koirilla ei olekaan mitään asiaa, tästä syystä Fredi ei ehkä mielellään ollut niin lähellä hevosia vaikka normaalisti ei niitä pelkääkään. Kuitenkin Fredi mielellään siis säilyttää ns. turvavälin hevosiin, mikä toki kaikessa muussa touhuamisessa on vain hyvä asia. Kuvaa varten vaan etäisyyttä olisi pitänyt harjoitella enemmän ja nyt näihin lumisiin kuviin ei ollut aikaa harjoitella.. Ehkä ensi jouluna sitten..

Vaikka kuvista ei tullut ihan sitä mitä itse oli ajatellut, niin ihanaa miten eläimet tuo oman persoonansa esiin ja esim. Daimy huomasi heti joulupallot ja niillä turvallaan leikki ja tästä tuli mielestäni ihana kuva!

Hieman oli hankaluuksia saada myös Hipsu, Fredi ja Manteli samaan kuvaan ja katsomaan edes jotenkin kaikki kameraan. Kuvakulma sitten unohtui itseltä kokonaan kun keskittyi vain eläimiin.. Hyvää harjoitusta kuitenkin! Ja herkuilla kaikesta selviää (paitsi kuvakulmasta)..

No mutta nautitaan viimeiset joulun herkut ja nauttikaa myös näistä jouluisista kuvista!

Mukavaa joulun aikaa kaikille lukijoille! <3

Syökää kanaa! Toivoo Manteli

20191224_125949.jpg

20191203_145721.jpg

20191203_1456330.jpg

20191203_1457132.jpg

20191203_142540.jpg

20191203_141657.jpg

20191203_142013.jpg

20191203_1423400.jpg

20191203_141855.jpg

20191203_142620.jpg

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: joulukuvat, pilkkuhevonen ja poni, joulun parhaat palat, joulupossu, minipossu, dalmatialainen, joulu 2019

Manteli -possu filmitähtenä

Sunnuntai 8.12.2019 klo 16:33 - Pilkkukuumeilija

Manteli -possun hetki filmitähtenä

Mantelia pyydettiin esiintymään nuorten Gutsy Go -rauhanteossa. Tätä projektia on tehty ympäri maata, mutta tässä kyseisessä projektissa oli asialla Sipoolaiset nuoret. Hieman oli lyhyt varoitusaika, kun jo seuraavaksi aamuksi piti tuoda Manteli Sipooseen paikalle. Onneksi itselläni ei ollut mitään suurempia menoja juuri silloin ja päästiinkin paikalle. Ilman muuta halusin osallistua, koska jo itse aihe "possuterapeutti" oli niin lähellä sydäntä! Olenhan käynyt eläinavusteisen valmentajan tutkinnon ja juuri valmistuin sosiaalipedagogiseen koiratoimintaan ohjaajaksi, eli eläinavusteinen terapia on itselleni muutenkin todella tärkeä asia. Olen näissä koulutuksissa aina miettinytkin, että minipossu sopisi ihan tajuttoman hyvin terapeutiksi näihin hommiin! Koirat ja hevoset on jo niin last season!! :-D

No, ei muuta kuin seuraavana aamuna matka kohti Sipoota. Matkaa oli suuntaansa vajaa 100km, joten ei ollenkaan paha matkakaan. Oltiinhan jo harjoiteltu autoonkin menoa sillan avulla ja ajattelin, että helppo keikka! Hahaha!!! Ei pidä ajatella niin ikinä, kun on possueläimestä kyse.. Ensinnäkään Mantelia ei huvittanut mikään autoon meno heti aamutuimaan, ei kiinnostanut herkutkaan niin paljoa, että autoon viitsisi mennä, vaikka yleensä se kiipeää vaikka puuhun jos herkkuja on tarjolla! ;-) Ja joo meidän minipossu painaa sellaiset n. 60kg tällä hetkellä, että ihan ei sitä autoon nostetakaan. Etenkään kun ei apuvoimia ollut kotona.. Lopulta ei auttanut kuin työntää 60kg halutonta possua siltaa pitkin autoon.. Huh huh. Hiki tuli, mutta possu oli autossa. Jes!! Ajattelin, että ei tässä nyt enää mitään katastrofaalista varmasti tule eteen.. Manteli matkusti nätisti maisemia katsellen ja herättäen hilpeitä katseita mm. liikennevaloissa kurkkien farmarini takaikkunasta. Mietin, että ei se vissiin jokapäiväinen näky ole autossa minipossu, yleensä kai koiria niissä kuskataan enimmäkseen..

Perillä päästyämme Manteli päätti ettei halua tulla autosta enää pihalle. "Ihan kivaa täällä autossa on ja tiedä minne teurastamoon mua viet, joulukin jo kuulemma tulossa!" Ei taaskaan auttanut herkut, ei houkuttelut eikä kiltisti puhuminen tai kiristäminen kinkuksi joutumisesta.. Plääh! Ei muuta kuin hihna possun pyllyn taakse ja vedin sen siltaa pitkin ulos autosta. Huh, hiki tuli taas! Sitten ulos päästyään Manteli päättikin seurata mua kiltisti. Tosin ensimmäinen katastroofi meinasi jo tulla siinä, kun olisi pitänyt mennä portaita yläkertaan. Sanoin, ettei tule onnistumaan, kotona kyllä kulkee, mutta ei se tällä tuulella tule portaita, jos tulee mihinkään.. Onneksi he saivat tilan vaihdettua alakertaan ja sinne neiti possu suostui kävelemään muitta mutkitta.

Itse kuvauksissahan Manteli tapasi useita, oliko 10-20 henkilöä? Jotka kaikki syötti sille herkkuja (jotka olin tuonut mukanani, ettei vatsa mene sekaisin) ja puheli sille niitä näitä. Varsin pian Manteli tajusi, että nämähän on herkkuautomaatteja kaikki ja rupesi jo oikein odottamaan, että koskas seuraava "potilas" tulee ruokkimaan. Lopussa tosin alkoi jo diivaus päästä valloilleen ja alkoi vaatimaan herkkuja ja muutama sai varoa jo näppejään ja yhtä miestä ihan purikin.. Sen session jälkeen olikin varmaan jo terapeuttia vaille kaikki!! :-D Manteli pääsi oikein "kunniakujan" saattelemana lähtemään kotiin. Pari naista olisi halunnut vielä kuvaan, mutta Manteli huuteli jo äänekkäästi vastalauseitaan! Ja autoonhan ei silti olisi menty, niin kivaa oli kai Sipoossa että olisi sinnekin voinut jäädä asumaan. Ei muuta kuin taas työntämään pyllystä halutonta painavaa possua sillan kautta auton takakonttiin. Huh, hiki tuli siinäkin ja kotimatka alkoi!

Possu sai monta uutta ystävää ja numeroitakin annettiin (ei sentään nimmareita tai sorkan kuvia vielä), joten saa nähdä tuleeko kutsuja vielä muuallekin. Mielellään me osallistutaan, vaikka kotona väsynyt possu nukkuikin heti pari tuntia putkeen lastenhuoneen matolla. Itsekin olisin voinut mennä siihen viereen pötköttää. Huoh. Diivan elkeet neiti possulla vaan kasvoi ja olen ollut huomaavinani Mantelissa vähän filmitähden elkeitä muutenkin, palvelun taso ei kuulemma aina ole hänen arvolleen sopivaa ja vauhtikin liian hidas palvelijoillaan.. Saattaa vaikka vaatia seuraavaan esiintymiseensä levittämään punaista mattoa eteensä ja autoajelun ravintolan kautta. Röh!

possuterapiaa youtubessa

20191127_103127.jpg

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Gutsy go, Sipoo, nuoret, Manteli, minipossu, possu, sika, filmitähti, Diiva

Minipossu Manteli

Maanantai 15.7.2019 klo 16:02 - Pilkkukuumeilija

Minipossu Manteli -maailman monin possu

Kyllä hän on maailman monin possu. Aivan ihanan hurmaava pakkaus! Ainakin omalle perheelleen! Sikamaiseen tapaan on kuitenkin vähän arka vieraita kohtaan ja saattaapa purrakin. Manteli on kohta 2v ja emakko. Asuu meillä sisällä omakotitalossa. Täysin sulassa sovussa meidän 3 koiran ja 2 kissan kanssa. Ulkoillaan kovasti possun tahtiin nykysäädösten mukaan valjaissa. Myös tallissa Manteli saa peuhata oljissa joka päivä possumaiseen tapaan. Manteli on täysin sikasiisti, tai siis sisäsiisti.

20181029_164156.jpg

Paitsi joskus kiimoissaan.. Ja kiimoja on useasti kuten minipossuilla kuuluu ollakin, eli n. 3 viikon välein muutaman päivän. Tällöin rakennetaan ahkerasti pesää ja sinne kuljetetaan kaikki mikä irti lähtee, eli lasten lelut, luistimet, kengät, matot, koirien lelut, pedit, meidän petivaatteet, muut vaatteet, verhot, kassit mitä nyt sattuu löytymään ja mikä irti sattuu lähtemään. Näitä harvemmin kuitenkaan rikotaan jos ne lähtee nätisti mukaan niin ne vain kuljetetaan pesään.. Manteli on talon emäntä ja mieheni tunnettu salarakas, tai no ei edes niin salainen.. mutta Mantelin mielestä mieheni siis kuuluu hänelle, Manteli on rakastunut mieheeni ja se hänelle sallittakoon. En nyt possun rakkaudesta viitsi mustasukkainenkaan olla! ;-D Miehelle esitetään heti kiiman alussa sievää possun pyllyä ja tiputetaan vähän kiimapissaa lattialle, jos mieheni ei kuitenkaan lämpene possun kosiskelulle yhtään ja anna huomiota, niin kyllä hevosetkin kelpaa, onhan ne possun mielestä aika komeita karjuja. Kiimapissailu sisällä on kuitenkin aina samaa kaavaa noudattava ja siihen ehtii hyvin aina reagoida/ ehtii ohjata ulos jos näkee ja jos ei ole kotona, niin ei possullakaan ole tarvetta esitellä kiimojaan (pissojaan) kenellekään. Tämä alkaa aina sillä että niiaillaan kovasti, röhkitään, etsitään sopivaa kohdetta ketä voisi kiinnostaa kiimainen emakko ja sitten alkaa vasta pissailu, joten useimmiten kiimapissatkin kerkeää pihalle tekemään. Sanoisin, että ihan sikamaisen siisti.

20190219_080906.jpg

Manteli ei tuhoa mitään, ainakaan yleensä. Jos tapetit nyt vähän repsottaa, niin kyllä niitä possu vähän siistii ja repii semmoiset repsottavat osat pois.. Sama koskee turhia roikkuvia verhoja ja etenkin turhan panttina makaavia mattoja. Eli ei nyt mitään katastrofaalista tuhoamista ole esiintynyt, meillä possu kyllä ulkoilee paljon ja saa myllätä pihamaata ja olla tallissakin, joten se lienee suurin syy siihen ettei sisällä paljoakaan mitään tuhota.

Manteli tulee hyvin toimeen meidän eläinten kanssa, koirat on siitä vain välttämätön paha. Mindy, paimenkoiran tapaan on possun pomo, koska tietää possun arimman kohdan (kärsä) jota näykkäisemällä possu liikkuu. Liikkuu kyllä, mutta voi että sitä protestoidaan possumaisen äänekkäästi vinkumalla. Pienin koirakin eli cotton Hipsu saa possun liikkumaan ja väistämään samalla tavalla, jokseenkin harvoin sitä vaan toteuttaa, tykkää rähistä muuten vaan kaikille. Dalmis Fredi sitten onkin talouden ainoa uros ja tietää paikkansa, eli pahnueen alin jäsen. Kelpaa tyttöjen pyllyjen pesijäksi ja siihen hommaan Mantelikin sen kelpuuttaa, muuten saakin äkkilähdöt possulta ja Fredihän väistää, koska ei naisia sovi ärsyttää! Kissoja Manteli rakastaa, Nokinenä ei nyt possun lähelle juuri menekään, mutta Lötkö-Lasse menee oikein puskemaan possua ja makoilee sen viereen, jolloin Manteli rakastaa työntää kärsänsä kissan pehmeään turkkiin ja möyhiä kissaa nätisti. Tällöin Manteli myhäilee hiljaa tyytyväisenä. <3

20180611_100138.jpg

20190412_185028.jpg

20190307_193036.jpg

NÄLKÄ, se vaivaa pientä 60 kiloista possua aina. Siis ihan aina. Possulle kelpaa kaikki, omat ruoat, ihmisten ruoat, koirien ruoat, kissojen ruoat, hevosten ruoat, heinä, salaatti, viinirypäleet, banaani, leipä, hapankorppu, pulla, karkit, sipsit.. Ihan possun omaa ruokaa syötetään ja kasvissyöjähän possun pitäisi olla SÄÄDÖSTEN mukaan, mikä menee tuotantosikojen mukaan. Eli lihaa ei saa syöttää. Vaan aina ei ole kerennyt ennen possua.. Ja joskus tosiaan olen toivonut kerkeäväni, esim. niillä parilla kerralla kun kissa on tuonut sisälle puoliksi syödyn hiiren ja possu huomaa sen ennen minua ja nappaa suuhunsa.. rousk.. rousk..nami... nami..

Talvella nautitaan takkatulen lämmöstä, piipahdetaan vain pikaisesti ulkona ja kesällä otetaan aurinkoa terassilla ja viihdyttäisiin vaikka koko päivä pihalla

Tälläistä on meidän yhden sisäpossun elämä.

P.s. Meillä on ollut kaksi minipossua jo ennen Mantelia, ne olivat kuitenkin ihan täysin tallipossuja. Tämä on meidän ensimmäinen sisäpossu ja mielestäni tämä on hyvä tapa pitää possua (jos on jokin varasuunnitelma kuten talli tarvittaessa). Toki tarvitsee vähän ymmärtää possun sielunelämää! Näin pääsee nauttimaan joka hetkestä mielenkiintoisen sikapossun kanssa.

20180217_152520.jpg

20180217_133248.jpg20180304_124015.jpg20180307_093612.jpg20180307_1615080.jpg20180307_171308.jpg20180426_180354.jpg20180427_193444.jpg20180430_104345.jpg

Näissä viimeisissä kuvissa Manteli on vielä pikkupossu.

Söpö kuin sika pienenä! Viimeisessä kuvassa myös meidän edesmennyt chihuahua. V.2017.

Manteli ei ollut paljoa parikiloista chihuahuaa isompi, mutta painaa tänä päivänä n.60kg, on silti siis ihan virallisesti rekisteröity minisika. Minisika on minisika vaikka painaisi 100kg.

Semmoista sikamaista tarinaa tällä kertaa!

Terv. Pilkkukuumeilija, yhden minipossun omistaja ja ihmisäiteee

20180210_201602.jpg

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: minipossu, minisika, sika, possu, Manteli, sisäpossu, eläin, sorkkaeläin