Pilkkumanian oma blogi

Uusi vuosi ja uudet kujeet

Torstai 2.1.2020 klo 20:08 - Pilkkukuumeilija

Meidän uusi vuosi 2019

Hyvää uutta vuotta 2020 kaikille lukijoilleni!! Kuvassa ihana sinisilmä Daimy!

Tässä postauksessa kerron vähän miten meidän uuden vuoden vaihtuminen meni tämän eläinpoppoon kanssa.

original_file_home.jpg

Meillä oli rauhallinen uusi vuosi. Tämä oli ensimmäinen uusi vuosi Fredin, Daisyn ja Daimyn kanssa, siis minun kanssa vietettynä. Daisy on viettänyt ensimmäisen uuden vuotensa Viron puolella ja Daimy ja Fredi jo useamman Suomessakin. Fredistä jo osasinkin odottaa ettei se raketteja pelkää (luonnetestattu ja laukausvarma), ennestään taas tiedän että Hipsu vanhuksemme pelkää niitä kovasti.

Asumme kahden kaupungin välissä, mutta maaseudulla oman päättyvän tien päässä ja lähimpään naapuriin on n. 500m, sitä seuraavat naapurit asuu noin kilometrin päässä. Me emme itse ammu raketteja ja ihan vieressä ei paljoa ammuta muutenkaan, lähimmistä kaupungeista kantautuu kuitenkin rakettien pauke selkeällä säällä niin, että sen selkeästi erottaa ja pauke jatkuu sen klo 18.00 -2.00 taukoamatta. Kauempaa näkyykin rakettien valoja ja satunnaisesti näistä lähimmistä naapureista. Ihan pahimmassa paukkeessa emme siis onneksi joudu olemaan, mutta Hipsulle tämäkin riittää, niin että se alkaa panikoimaan illan suussa ja sen paniikki jatkuu sinne aamuyöhön asti. Olen sen kanssa kokeillut monenlaista ja tänä vuonna kokeilin thundershirtia, alkuillasta se hieman auttoi, mutta kyllä Hipsu sitten pahimman paukkeen aikana jatkuvasti läähätti ja tärisi. :-( Itse en mielelläni turvaudu ns. mieliala lääkkeisiin, mutta mietinnässä kyllä on seuraavaan uuteen vuoteen. Vanhukselle haluaisi taata jo stressittömät uudet vuodet ja loppuelämän. Fredi ei tosiaan pelännyt yhtään ja käytiin iltapisullakin siinä vielä klo 20 ja aamuyöstä uudestaan. Hipsua ei saanut ulos kuin klo 17 maissa ja seuraavan kerran vasta aamulla. Väkisin en edes yrittänyt viedä pelkäävää koiraa. Manteli -possuakaan ei paukkeet ja jyskeet haittaa, se pitää itsekin niin kovaa meteliä, ettei se varmaan paljoa sen omasta ääntelystä poikkea! ;-)

Hevoset mulla asuu pihatossa normaalisti ja isossa tarhassa, joka on leveällä aitanauhalla ja järeillä puutolpilla aidattu. Niillä on kuitenkin pieni ns. sairastarha pihaton yhteydessä, joka on vankemmin aidattu, leveän sähkönauhan lisäksi on  vielä useampi kerros lautaa ja verkkoaita. Tähän ne nytkin suljin jo alkuillasta ja useat tallin pihavalot päällä (joita harvemmin pidän päällä, kun käytän itse enimmäkseen otsalamppua ja teen muut tallihommat yleensä päivän valossa). Lisäksi riimut päässä varotoimenpiteenä. Ja tietty itse kotona ja mulla on olohuoneesta suora näkyvyys tähän tarhaan ja pihattoon. Hevoset alkoivat olla vähän levottomampia heti klo 18 ja siitä pian menin niitä rauhoittelemaan ja palkitsemaan runsailla porkkanoilla rauhoittumisesta. Tätä jatkoin koko illan yöhön asti, n. tunnin välein kävin rauhoittamassa ja tämä tosiaan rauhoittaa hevosia silminnähtävän paljon. Kun pahin pauke alkoi, alkoi mun hevoset olla jo niin rauhallisia että ne seisoivat vain paikoillaan. Daimy ei pelännyt juuri yhtään ja rauhoitti olemuksellaan nuorta reaktiivista varsaa. Daisykaan ei reagoinut levotonta kävelyä kummemmin koko iltana ja pahimman paukkeen aikana siinä puolen yön aikoihin lähinnä vain sen silmistä ja pään asennosta näki, että jännitti. Olen todella ylpeä tästä, koska koskaan ei voi etukäteen silti tietää miten kukin hevonen reagoi. Pohjatyö oli tehty toki jo naksutinkoulutuksella, eli syöminen rauhoittaa, porkkanat on positiivinen elementti ja luottamus meidän välillä. Lisäksi ne olivat muutaman kuukauden kuitenkin vuokratallilla, joka sijaitsee ampumaradan vieressä ja olivat jo siis jonkin näköiseen paukkeeseen tottuneita. Sitä en tiedä miten ne ovat viime uudet vuodet olleet, mutta ainakaan mitään pahoja kokemuksia ei varmasti taustalla ole. Molemmat on silti nuoria ja olen erittäin ylpeä niistä tämän(kin) kokemuksen jälkeen! Itselläni on taustalla myös uusi vuosi eräiden edellisten hevosteni kanssa, jossa kaikki meni mönkään ja hevoseni olivat karkuteillä uutena vuotena. Tosin ei ollut näin vankat aitaukset, eikä varotoimenpiteet. Onneksi kukaan ei silloin loukkaantunut, ja tästä virheestä olen todellakin ottanut opikseni ja omat eläimeni eivät ole enää koskaan karkuteillä uutena vuotena, jos vain itse sen voin jotenkin estää. Eli ei iske meteoriitti aitaukseen ja riko aitoja tms..... hyvin epätodennäköistä..

Vaikka me nyt pärjätään tämän lauman kanssa ja uusi vuosi meni hyvin ja tulee menemään jatkossakin, niin kyllä mä toivon, että tulisi joskus se laki voimaan, että yksityishenkilöt ei saisi ampua ainuttakaan rakettia. On se kuitenkin niin yhtä helvettiä monelle eläimelle, Hipsuni mukaan lukien.

Alla olevat kuvat on otettu uutena vuotena 2019 pahimman paukkeen aikana. Paukkeen aikana välillä maistui hepoille annettu joulukuusi ja heinäkin. Ihan koko aikaa ei Daisy syönyt, koska jännitti niin paljon. tällöin oma seurani ja porkkanat rauhoitti eniten rauhallisen ponikaverin lisäksi. Lisäksi tässä video, jonka otin kun yksi lähimmistä naapureista räjäytteli raketteja, se oli ehkä koko illan jännittävin kohta hevosten mielestä.

    Klikkaa tätä linkkiä niin näet videon Daimyn ja Daisyn uudesta vuodesta (youtubessa)!

20191231_183856.jpg

20200101_001911.jpg

20191231_234823.jpg

20191231_235913.jpg

2 kommenttia . Avainsanat: hevonen, koira, uusi vuosi, pihatto

Pilkkujen koulutusta ja vähän kotioloista

Sunnuntai 21.7.2019 klo 19:16 - Pilkkukuumeilija

Pilkkujen koulutusta kotona ja muualla ja missä me oikein asutaan

Meillä on siis kahden hehtaarin pientila Päijät-Hämeessä, jossa hevosille on oma pihatto. Pihatto on säädösten mukainen, reilun kokoinen n. 25 neliötä (eli reilu puolet isompi, kuin mitä säädökset vaatii tämän kokoisille hevoselle ja ponille, toki saa sitten mahtumaan lisää hevosia tarvittaessa.... ;-)). Normaalitalleista poiketen sinne on laitettu reilusti enemmän ikkuna-alaa (lähes rikkoutumattomasta kirkkaasta polykarbonaattilevystä, ei lasista!), kuin missään aiemmin näkemässäni tallissa. Tämä tuo talliin valoa ja hevoset viihtyy siellä paremmin, kun näkevät ulos ja tuntevat olevansa turvassa. Etenkin näin pienessä tallissa, jossa on vain 2 hevosta olen todennut tämän erittäin hyväksi talliratkaisuksi. Pohjalla on todella paksu kuivikekerros, jota en pidä patjana koko talvea, vaan siivoan suurimmat sotkut usein pois. Kaikki tehdään käsityöllä ja patjan siivoaminen kesällä olisi aika urakka ilman koneita.

20190623_103629.jpg

20190623_1036322.jpg

Tarha toimii kesällä myös laitumena, mutta ei ole niin rehevä kuin isot lannoitetut laitumet, koska siellä oleskellaan normaalisti myös talvella. Tarha on noin puoli hehtaaria, josta osa on peltopohjaa, pieni osa hiekkaa ja loppuosa metsää. Se kuluttaa kavioita hyvin ja pitää kaviot kunnossa. Hevosilla on myös enemmän tekemistä tämmöisessä tarhassa, jossa on tilaa laukata ja metsä tuo hyvää vaihtelua. Pyrin pitämään hevosilla vapaan heinän, mutta se riippuu lopulta siitä kuinka lihavaksi poni tulee tällä systeemillä. Onneksi Daisy on hyvin liikkuvainen varsa ja laittaa liikettä myös poniin. Ja kunhan saadaan poni ajo-opetettua saataisiin sille lisää liikuntaa muutenkin järjestettyä.

20190621_161436.jpg

20190621_140206.jpg

20190713_181619.jpg

20190713_181742.jpg

Koulutan kaikkia eläimiäni naksutinkoulutuksella, se on mielestäni ollut paras kaikkeen tekemiseen. Olen opettanut tällä tavalla varsojen jalkojen nostoa, varusteisiin totuttamista, ratsastajaa selkään, koirille ja possuille temppuja jne. Käytän lisäksi myös ns. säkittämistä, eli eri asioihin siedättämistä (jossa käytän myös naksutinkoulutusta), näin etenkin hevonen tottuu hyvin muovipusseihin, pressuihin, suihkepulloihin jne.. Ja on mulla yksi salainen ase, joka ei normaalisti ehkä tähän positiiviseen naksutinkoulutukseen kuulu, ja jota en käytä hevosilla, eli suihkepullo jossa on vettä. Koiriin ja possuun se on ollut erityisen hyvä EI -sanan tehostaja, kun possu on aika jääräpää ja esim. leikkaamattoman uroksen päähän ei välttämättä mene yksinkertaisinkaan asia jos nartulla on juoksut, tällöin pelkkä vesipullon näkeminen on meillä jo monesti auttanut. Toki ihan jääräpäihin tuskin edes tehoaisi. Ja hevosiin en käytä, koska niillä suihkepulloon olisi tarkoitus ihan tottua, jotta esim. ötökkämyrkkyjen ja showshinen suihkiminen sujuisi helpommin! Naksutinkoulutuksessa on tärkeää opettaa ns. luovuttaminen, eli taskulle ei tulla ilman lupaa. Meillä tämä on Daimyn kanssa vielä vaiheessa, kun sillä esiintyi näykkimistä jo meille tullessaan. Vaan hyvin on nopea oppimaan!

20190713_184510.jpg

Pidän itse hyvin luonnonmukaisesta menosta, kengättömyys ja kuolaimettomuus on lähellä sydäntä. En toteuta näitä kuitenkaan niin, ettenkö kokeilisi mitään muuta. Ja yleensä opetan varsan kyllä kuolaimiinkin, kun ei sitä koskaan elämässä tiedä mitä tapahtuu ja joihinkin kilpailuihin ei ole edes asiaa ilman kuolaimia. Olen enemmän westernhenkinen ja oman tieni kulkija, en edusta mitään tiettyä lajia, enkä kilpaile. Joskus nuorena tyttönä olen joissain tallin omissa kisoissa pyörähtänyt ja näyttelyissä enemmänkin. En tähänkään sano, ettenkö vielä kilpailisi pienimuotoisesti joskus, mutta se ei ole oman tekemiseni pääasia! Ihan parasta on minusta vain viettää aikaa eläinten kanssa maasta käsin, rapsutella, kouluttaa ja kuunnella mitä niillä on sanottavaa. <3

20190721_172236.jpg20190721_173251.jpg

20190721_172058.jpg

20190721_172931.jpg

20190721_172831.jpg

20190721_1730560.jpg

Terv. Ihmisäiteee, pilkkujen ja pilkuttomien kouluttaja ja ystävä :-)

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: koulutus, naksutinkoulutus, pihatto, pientila