Pilkkumanian oma blogi

Kuulumisia!

Maanantai 8.6.2020 klo 20:57 - Pilkkukuumeilija

Kuulumisia viime kuukaudelta!

Ensiksi palaan syihin siitä miksi jouduin viemään Fredin, ihanan pilkkukoirani, dalmatialaisen viimeiselle matkalleen. Asia on minulle yhä vaikea, enkä halua siitä sen enempää jauhaa, mutta jotain siitä voin kertoa. En kaipaa arvosteluja, enkä asian puimista, mutta haluan silti kertoa mitä tässä kävi.

Fredin käytös muuttui hyvin yllättäin ja se eräänä päivänä syöksyi lapsieni kimppuun, jotka olivat trampoliinilla hyppimässä. Fredi puri trampalla ensin toista lasta ja retuutti selästä ja hihasta, kuitenkin tilanteen siinä hetkellisesti rauhoittuen ja lapset lähtivät trampalta pois.  Lapsieni jo poistuessa trampoliinilta, Fredi kuitenkin vielä hyppäsi toisen lapsen päälle kaataen tämän ja purien useammasta kohtaa. Ennen kuin itse ennätin väliin ja edes tajuamaan mitä tapahtui. Tilanne alkoi hetkessä ja oli ohi hetkessä. Fredi oli ennen tilannetta ja tilanteen jälkeen heti oma itsensä. Tilanteen pelasti se, että oli kylmä päivä ja lapsilla oli vielä suht hyvin vaatetta päällä. Kovin isoja puremajälkiä ei tullut, mutta kokemus oli traumaattinen meille kaikille.

Fredihän on kodinvaihtaja ja ollut meillä vasta vuoden, se on ollut lapsiperheessä ennen meille tuloa, enkä usko, että se on aiemmin näin käyttäytynyt edes edellisessä kodissaan. Joitain viitteitä sen arvaamattomuudesta oli jo aiemmin, mutta en koskaan uskonut, että se käyttäytyisi näin rajusti ja tekisi mitään noin yllättävää. Millään tavalla kipeältä se ei vaikuttanut. Oikeastaan en edes tiedä tarkalleen mitä tapahtui, mikä siis Fredille tuli, mutta en halunnut, enkä pystynyt asiaa lähtemään sen enempää selvittämään, koska luotto koiraan meni. Ja koska olen myös sijaisvanhempi, niin en todellakaan voi pitää arvaamatonta koiraa ja lähteä lasten kustannuksella selvittämään toistuisiko tapahtuma ja mikä siihen oli syynä. Lapsilla on jo ennestään ihan riittävästi traumoja ja meidän perheen ei kuulu niitä aiheuttaa lisää.  Jos olisin lapseton, en usko, että olisin vienyt Frediä vielä lopetettavaksi, mutta tässä tilanteessa se oli ainoa oikea ratkaisu. 

20190716_164731.jpg

Niin iso ikävä Frediä ja sydämeen sattuu katsoa sen kuvia! Lepää rauhassa rakas ystäväni, Fredi! Ainoa pilkkukoirani! <3

Omilla vanhemmillani on ollut dalmatialainen vuosia sitten ja senkin elämä päättyi lyhyeen, koska kävi jonkun nuoren tytön päälle ja raateli käden todella pahaan kuntoon. Vanhempani varoittelivat minua tästä rodusta, mutta en uskonut. Enkä kyllä vieläkään usko, että itse rotu olisi tähän syynä. Yksilökysymys ja taustalla vaikuttaneet asiat, perimä, kokemukset. Fredin kohdalla en tiedä paljoakaan näistä. Vanhempieni koira oli syntynyt ilmeisesti sen ajan pentutehtailijalle ja pentuekoko oli iso ja pentueen emässä oli jotain luonnevikaa (jälkeenpäin kuultua). Fredin suvusta en ole kuullut mitään vastaavaa. En menisi vannomaan, vaikka Fredillä olisi ollut aivokasvain? Kyllä silti kiinnittäisin huomiota tämän rodun kohdalla jalostukseen ja luonteeseen, kuten kyllä minkä tahansa rodun kohdalla pitäisi. Onhan se hyvin suosittu rotu ja valitettavan paljon olen huonoa nyt kuullut. Siltikään en sanoisi, etten enää ikinä missään nimessä tämän rotuista ottaisi. En tiedä. Toki tällä hetkellä on tunne, että en halua yhtään koiraa enää lisää.

Vasta viime syksynä jouduin luopumaan australianpaimenkoira Mindystä sen sairauksien takia. En ole siitäkään kunnolla ehtinyt toipua. En usko, että meillä on pitkään aikaan uuden koiran aika. Minun silmissäni siltikään kumpikaan roduista ei ole piloilla, ei australianpaimenkoira, eikä dalmatiankoira. En tiedä tuleeko meille kumpaakaan noista roduista enää, mutta en täysin poissuljekaan ajatusta. En kyllä myöskään riemusta kiljuen voi suositella rotu(j)a kenellekään, kummassakin rodussa on omat hyvät ja huonot puolensa. Tarkkaan kannattaa ottaa selvää.

20190415_152423.jpg

Aivan liian monta rakasta ystävää olen lyhyen ajan sisällä menettänyt. Sydämeni on palasina ja ei se varmasti koskaan enää ihan ehjäksi tulekaan. Kyynelien läpi tätäkin kirjoitan. Niin paljon yhä sattuu, kun kaivoin näiden kahden rakkaan kuvat tiedostoista. <3 Voi  rakas Mindy, sinuakin mä niin kaipaan!! <3 <3 <3

Samaa kyllä olen sanonut chihuahuastakin. Luonteeltaan ne on aivan ihania ja pieni koira ei ainakaan pahasti pääse ketään vahingoittamaan, mutta paljon niillä on sairauksia. Jo kaksi chihuahuaa olen joutunut lopettamaan nuorena, toisen reippaasti alle vuoden ikäisenä ja toisen 6 -vuotiaana. Sairaudet on toki monen rodun ongelma. Onko tervettä rotua olemassakaan? Tästä syystä otin kattavan vakuutuksen uusimmalle tulokkaallemme, eli chihuahua Mintulle. Yleensä mun eläimillä ei ole ollut vakuutuksia, koska kun eläimiä on paljon niin vakuutuksiin menee ihan älyttömät summat rahaa ja niillä olisi jo monta eläinlääkärilaskua maksanut. Mintun kohdalla taas en miettinyt yhtään, että otanko vakuutuksen..

Muuten meille ei kai kuulu mitään ihmeellistä. Valokuvausta olen harrastanut entiseen malliin, lenkkeilyt on mennyt vähän miten on mennyt...  Ihan motivaatio ei ole ollut kohdallaan, surussa vellonut. Ei siitä sen enempää just nyt. Daisyn olen kuitenkin päättänyt nyt opettaa ajolle. Olin ajatellut ensin, että en.. mutta nyt on molemmille hepoille etsinnässä edulliset kärryt ja valjaat, niin päästään aloittelee nekin hommat. Ja valjakkoajohan se on mikä kiinnostaa. Daisyn kanssa haluan päästä aloittamaan jotain järkevää ja säännöllistä, kun ratsastamaankaan sillä ei vielä vuoteen pääse. Ja no ehkä kaikuu vähän korvissa mun miehen sanat; "Miksi sun pitää ostaa aina niitä hevosia millä ei tee yhtään mitään, vuosikausia saa odottaa ja tuolla ne turhan panttina vaan seisoo??!!!" Ja ei se kuuntele, kun sanoo, että voihan maasta käsinkin tehdä vaikka ja mitä.. Kaikuu mun sanat kuuroille korville..

20200602_192017.jpg

Onneksi on näitä elämän piristäjiä!  mm. Daisy, Daimy & ankat!! Ankkojenkin tekemisiä on niin ihana seurata ja niistä tulee aina niin iloiseksi! :-)

Mintun kanssa oon ajatellut, että kun ankat tuli takaisin ja mulla ei ole enää paimenkoiraa, niin kaipa Mintullekin voisi jotain paimennuksen alkeita opettaa. Heräsin ajatukseen, kun se innoissaan juoksi ankkojen ympäri ja ympäri ja ympäri.. ja ajoi niitä hetken haluamaansa suuntaan. Siinähän mulle pieni paimenkoira hei!! Löysinpä youtubestakin muutaman paimentavan chihuahuan itselleni motivaatioksi.

Nyt olen opettanut Mintulle, että se voi olla Manteli -possun selässä. On niitä ratsastavia koiria ennenkin nähty, mutta kyllä mun silmissä Manteli ja Minttu on ihan ilmiselvä Timon ja Pumba! Ei tällä mitään sen syvempää tarkoitusta ole. Yhteistä hupia meille ja possu ja koirahan on innostuneita, koska tämä tietää aina paljon herkkuja kuten minkä tahansa tempun opiskelu. Mintun olen saanut jo siihen mielentilaan, että se ihan tyytyväisenä makoilee possun selässä odottaen vuoroaan milloin emäntä tiputtaa kinkut suuhun! :-) Possun taas ei tarvitse kuin seistä paikallaan ja se taas on Mantelista vielä hetkittäin harmittavaa, koska haluaisi tulla lähemmäksi valkkaamaan parhaimmat herkut! :-D

Tässä vielä yksi piristyskuva päivään! Timon ja Pumba..... Eikun siis Manteli & Minttu! <3

20200608_182704.png

Surumielinen sinnittelijä teidän oma Pilkkukuumeilija

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: koiran lopetus, agressiivisuus, arvaamattomuus, valokuvaus, pilkkuhepat, pilkkuponit, Daisy, Daimy, Manteli, Minttu, chihuahua, minipossu, hevonen, poni, coton de tulear, pilkkumania, kuulumisia, dalmatiankoira, australianpaimenkoira, jalostus, sairaudet

Hyvää vappua lukijoille!

Perjantai 1.5.2020 klo 21:44 - Pilkkukuumeilija

Vappukuvailuja ja pelottavat ilmapallot

Vaikka mikään ammattivalokuvaaja en olekaan, niin tykkään ottaa paljon kuvia eläimistäni. Se nyt ehkä onkin suurin syy ylipäätään pitää facebook -sivuja ja blogia.. En mikään super innokas ole kirjoittamaan, mutta etenkin kuvaillessa tulee silloin tällöin vastaan asioita, joista tekee mieli "avautua" enemmän ja blogi sopinee siihen paremmin kuin facebook -sivut. Ja tänne on kiva jakaa kuvia, joita on monesti tuhat samantyyppistä.. Ihan kaikkia ei viitsi faceenkaan tunkea.. ;-)

Mietin, että olisi kiva saada kivoja vappukuvia hevosista, mutta tulikin kuvattua ensin koiria kun ne siinä oli vieressä jo valmiina. Koirien kuvailu on aika helppoa, etenkin Fredin ja Hipsun, koska ne osaa jo -paikka käskyn ja ovat tottuneet moneen. Minttua vähän jännitti pallot, mutta ei mitenkään merkittävästi ja rohkaistui siinä Hipsun ja Fredin vieressä.

Hevosten kanssa jo osasinkin odottaa, että ilmapallot on niistä pelottavia. Ulkona vieläpä tuuli jonkun verran ja ilmapallot sitten leijaili hallitsemattomasti aina hetkittäin, joten oli vaikea kerralla siedättää paljon. Daimy on yleensä se uteliaampi ja rohkeampi, mutta nyt ei senkään kantti kestänyt niin, että olisi saanut sen rentoutettua pallot kyljessä. Oli alunperin ajatuksena laittaa pallot Daimyn kaulalle, mutta siedätys olisi pitänyt aloittaa paljon aiemmin kuin vappupäivänä kun kuvat olisi pitänyt jo olla.. No, kuvaillessa usein joutuu muuttamaan vähän suunnitelmiaan ja ehkä ensi vapuksi tulee siedätettyä hepat ilmapalloihin paremmin.. Ainakin tässä tulee jatkettua siedättämistä niihin palloihin vapun jälkeenkin, samalla voisi siedätellä muihinkin asioihin mitä tulee mieleen. Erittäin hyvä asia muutenkin nuoren hevosen koulutuksessa tottua kaikkeen mahdolliseen. Jonkun verran tätä on tullut tehtyäkin, mutta ei nyt vähään aikaan.

Manteli -possua oli kuitenkin lopuksi kaikkein kivointa kuvata! Sekin aluksi vieroksui ilmapalloja, mutta eipä tarvinnut montaa leipäpalaa syöttää, kun ilmapallot ja serpentiini olikin jo maailman kivoin asia! Ahneen eläimen vahvin puoli, kun joitain asioita koulutetaan. Lisäksi totesin, että onhan Mantelilla eniten myös erilaisia ilmeitä ja tarjoaa niitä helposti. Manteli oli siis kuvauksellisin, ainakin tällä kertaa! :-) <3

Lisäksi voin tässä tyytyväisenä todeta, että lenkkeilyt on onneksi nyt arjessa pysynyt tiiviisti mukana! Sitä myöten kunto hieman noussut ja alkaa siis olla aika nostaa lenkkeilyjen määrää. Hieman on painokin pudonnut itseltäni, vaikka valitettavasti ehti tuossa alkukevään laiskottelun myötä noustakin ihan uusiin lukemiin edellisen punnituksen jälkeen. Kyllä silti huomaan miten sitä virkistyy ja motivoituu kun onnistuu pitämään lenkkeilyn vaan mukana ja huomaa tuloksiakin tulevan! Tosin tässä olen huomannut, että painon pudotusta olisi vailla etenkin Daimy-poni ja Manteli-possu.. Hipsulla ja Fredilläkin on kyllä hieman ylimäärästä, mutta niiltä ne on jo nyt lähtenyt putoamaan lisälenkkeilyn ansiosta. Mantelilla ja ponilla on taas myös ruokintaan perehdyttävä enemmän. Daimylla on vapaa heinä Daisyn kanssa ja Manteli saa ihan liikaa herkkuja ja ruoka-annostakin olisi varaa pudottaa. Mulle on aina ollut jotenkin ongelma pitää eläimet sutjakkaana.. (itseni lisäksi, jospa oman kuntoilun ohella parantaisi eläintenkin ruokintaa/liikuntaa).

Kotisivujeni kävijämääristä olen myös huomannut, että ilahduttavasti on viime aikoina tullut blogiini uusia lukijoita!! :-) Olen erittäin otettu tästä ja toki motivoi tätä(kin) hommaa jatkamaan, kiitos siis siitä! :-)

Ja lopuksi tässä vielä teille vappukuvailujeni satoa, hyvää vappua rakkaat lukijat! <3

20200501_201334.jpg

20200501_200333.jpg

20200501_2003300.jpg

20200501_200035.jpg

20200501_201031.jpg

20200501_1942560.jpg

20200501_194321.jpg

20200501_141939.jpg

20200501_141345.jpg

20200501_142025.jpg

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: vappu, hevonen, poni, koira, minipossu, vappukuvauksia, pelottava ilmapallot, ilmpallot, pilkkuja, pilkkumania

Motivaatio kadoksissa, kesää odotellessa

Lauantai 18.4.2020 klo 17:49 - Pilkkukuumeilija

Motivaatiota odotellessa, kesä kadoksissa

Vai mitenkä se nyt onkaan? Motivaatiota on saanut jostain pohjamudista kaivella, koska se on ollut totaalisen kadoksissa tässä ikuisen marraskuun syövereissä.. Itse tykkään kyllä vuodenajan vaihteluista ja kaikki vuodenajat menettelee, mikäli ne oikeasti olisi sellaiset kuin ne parhaimmillaan on. Syksyn ruska, ihanat värit, talvella lunta ja pakkasta, keväällä aurinko pilkistelee ja kasvit heräilee ja kesä lämmin ja kaunis.. No, viime kesä oli ihan jees, sen jälkeen on täällä Etelä-Suomessa satanut joka päivä vettä ja kaikki paikat alkaa olla hirveetä mutalillua.

En muista kertaakaan kun on hevoset ollut omassa pihassa näinä vuosina (siis jo aiemmat eri yksilöt kuin nämä nykyiset), että olisi ollut näin märkää ja mutaa. Ei kestä isonkaan tarhan pohjat enää. Meillä ei siis hiekkatarhoja, vaan luonnonpohjaiset jotka yleensä on ollut ihan ok koko talven. Metsätarha olisi ollut vielä nytkin ihan ok, mutta neiti Daisy päätti muutaman kerran laajentaa reviiriään sen verran, että jouduin sen osan niiltä nyt toistaiseksi sulkemaan. Siellä ei jostain syystä sähkö kulje ja en ole saanut sitä laitettua kuntoon. Hepat saavat kyllä useamman tunnin päivässä olla pihassa ja siellä metsätarhassa kun olen itse kotona ja valvomassa, mutta ilman valvontaa ei ole nyt voinut jättää. Tämän koronaepisodin takia nyt on kyllä tullut oltua kotona 24/7, että siltä osin asia kunnossa.

Eipä tuo Korona nyt muutenkaan ole meidän arkea ihan hirveästi muuttanut, kotona olen ollut muutoinkin, etäopiskellut siinä sivussa. Sosiaalipedagogisen koiratoiminnan ohjaukseen valmistuin viime joulukuussa ja lastenohjaajan opinnot on nyt tauolla. Uutta työtä en ole nyt etsinyt, koska meille olisi ollut tulossa uusia sijoitettavia lapsia ja sitten edellytetään muutenkin, että on ensimmäisen vuoden kotona. Nyt vaan sekin asia venyy, kun on tämä korona ja mm. kotikäynnit on nyt tauolla sosiaalitoiminnasta. Ja koska olen kotona, niin pojatkin on nyt kotona.  Eipä tässä tilanteessa ole nyt järkevää etsiäkään työtä. Rahaa toki saisi olla enemmän (niinkuin aina).. Myin Daimyn kärrytkin, kun ne ei ollut meille sopivat ja juuri nyt ei ole sitten rahaakaan uusiin.. Tänään juuri hain äidiltäni polkupyörän lainaan ja ajattelin ruveta pyöräilemään ainakin ponin ja Fredin kanssa. Mahdollisesti Daisynkin kanssa. En olekaan vuosiin pyöräillyt.. Omat elämänmuutoksetkin on mennyt plörinäksi ja olen varmaan pikemminkin lihonut kuin laihtunut, vaa'alle ei edes uskalla mennä! ;-D.. Kesäksi on kyllä kivoja suunnitelmia hevosten osalle ja jos kaikki toteutuu ja tulisi lämmin kesä, niin uskon, että liikunta-asia ainakin korjaantuu kuin melkein itsestään..

Nyt on onneksi ainakin ensi viikolle luvattu nättiä kevät säätä, jopa +14 astetta. Mä huomaan itsestäni kuinka älyttömästi sää vaikuttaa mun mielialaan ja juuri motivaatioon tehdä elämän muutoksia ym. Jos on kaunista ja aurinkoista, niin olen pirteä ja iloinen ja jos vaan sataa ja on kylmää ja synkkää niin alkaa omakin mieliala laskea kuin lehmän häntä.. Ehkäpä jos nyt kevään ja kesän aikana saisi itseänsä niskasta kiinni, niin ei myöskään myöhemmin repsahtaisi niin helposti ja vaipuisi epätoivoon.. Tämä talvi on kyllä ollut itselle vaikea ja synkkä, vaikka omassa elämässä ei mitään ihmeellistä ole nyt tapahtunutkaan. Ja sinänsä ei olisi edes syytä synkistelyyn, asiat on ollut ihan ok, mutta tämä sää vaan vetää mielen niin matalaksi. Sen takia blogikin on ollut hiljainen. Menneisyydessäni on ollut niin paljon synkkää ja negatiivista, että en halua siinä enää kärvistellä ja ei halua sellaista edes tänne purkaa. Ainakaan jatkuvasti, koska pääosin kaikki on hyvin. :-)

Ja tulihan meille tammikuun lopussa kaikkien piristykseksi aivan ihana pikku ilopilleri chihuahua -Minttu! <3 Minttu on nyt 4kk ja on saanut ensimmäiset  2 rokotusta. Rakastaa kaikkia ja kaikkea! Tosin luonnettakin löytyy!! :-D

20200227_130539.jpg

Pääsiäisenä oli vaihteleva sää, mutta hetken se ilta-aurinko pilkisteli ja juuri silloin sain muutaman kivan kuvan otettua heposista. :-)

20200411_190720.jpg

20200411_190653.jpg

20200411_191301.jpg

20200411_191434.jpg

20200411_191831.jpg

20200411_191500.jpg

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: motivaatio, hevoset, ikuinen marraskuu, ihana kevät, kevät, kesää odotellessa, koira, hevonen, poni, pilkkuja

Uusi vuosi ja uudet kujeet

Torstai 2.1.2020 klo 20:08 - Pilkkukuumeilija

Meidän uusi vuosi 2019

Hyvää uutta vuotta 2020 kaikille lukijoilleni!! Kuvassa ihana sinisilmä Daimy!

Tässä postauksessa kerron vähän miten meidän uuden vuoden vaihtuminen meni tämän eläinpoppoon kanssa.

original_file_home.jpg

Meillä oli rauhallinen uusi vuosi. Tämä oli ensimmäinen uusi vuosi Fredin, Daisyn ja Daimyn kanssa, siis minun kanssa vietettynä. Daisy on viettänyt ensimmäisen uuden vuotensa Viron puolella ja Daimy ja Fredi jo useamman Suomessakin. Fredistä jo osasinkin odottaa ettei se raketteja pelkää (luonnetestattu ja laukausvarma), ennestään taas tiedän että Hipsu vanhuksemme pelkää niitä kovasti.

Asumme kahden kaupungin välissä, mutta maaseudulla oman päättyvän tien päässä ja lähimpään naapuriin on n. 500m, sitä seuraavat naapurit asuu noin kilometrin päässä. Me emme itse ammu raketteja ja ihan vieressä ei paljoa ammuta muutenkaan, lähimmistä kaupungeista kantautuu kuitenkin rakettien pauke selkeällä säällä niin, että sen selkeästi erottaa ja pauke jatkuu sen klo 18.00 -2.00 taukoamatta. Kauempaa näkyykin rakettien valoja ja satunnaisesti näistä lähimmistä naapureista. Ihan pahimmassa paukkeessa emme siis onneksi joudu olemaan, mutta Hipsulle tämäkin riittää, niin että se alkaa panikoimaan illan suussa ja sen paniikki jatkuu sinne aamuyöhön asti. Olen sen kanssa kokeillut monenlaista ja tänä vuonna kokeilin thundershirtia, alkuillasta se hieman auttoi, mutta kyllä Hipsu sitten pahimman paukkeen aikana jatkuvasti läähätti ja tärisi. :-( Itse en mielelläni turvaudu ns. mieliala lääkkeisiin, mutta mietinnässä kyllä on seuraavaan uuteen vuoteen. Vanhukselle haluaisi taata jo stressittömät uudet vuodet ja loppuelämän. Fredi ei tosiaan pelännyt yhtään ja käytiin iltapisullakin siinä vielä klo 20 ja aamuyöstä uudestaan. Hipsua ei saanut ulos kuin klo 17 maissa ja seuraavan kerran vasta aamulla. Väkisin en edes yrittänyt viedä pelkäävää koiraa. Manteli -possuakaan ei paukkeet ja jyskeet haittaa, se pitää itsekin niin kovaa meteliä, ettei se varmaan paljoa sen omasta ääntelystä poikkea! ;-)

Hevoset mulla asuu pihatossa normaalisti ja isossa tarhassa, joka on leveällä aitanauhalla ja järeillä puutolpilla aidattu. Niillä on kuitenkin pieni ns. sairastarha pihaton yhteydessä, joka on vankemmin aidattu, leveän sähkönauhan lisäksi on  vielä useampi kerros lautaa ja verkkoaita. Tähän ne nytkin suljin jo alkuillasta ja useat tallin pihavalot päällä (joita harvemmin pidän päällä, kun käytän itse enimmäkseen otsalamppua ja teen muut tallihommat yleensä päivän valossa). Lisäksi riimut päässä varotoimenpiteenä. Ja tietty itse kotona ja mulla on olohuoneesta suora näkyvyys tähän tarhaan ja pihattoon. Hevoset alkoivat olla vähän levottomampia heti klo 18 ja siitä pian menin niitä rauhoittelemaan ja palkitsemaan runsailla porkkanoilla rauhoittumisesta. Tätä jatkoin koko illan yöhön asti, n. tunnin välein kävin rauhoittamassa ja tämä tosiaan rauhoittaa hevosia silminnähtävän paljon. Kun pahin pauke alkoi, alkoi mun hevoset olla jo niin rauhallisia että ne seisoivat vain paikoillaan. Daimy ei pelännyt juuri yhtään ja rauhoitti olemuksellaan nuorta reaktiivista varsaa. Daisykaan ei reagoinut levotonta kävelyä kummemmin koko iltana ja pahimman paukkeen aikana siinä puolen yön aikoihin lähinnä vain sen silmistä ja pään asennosta näki, että jännitti. Olen todella ylpeä tästä, koska koskaan ei voi etukäteen silti tietää miten kukin hevonen reagoi. Pohjatyö oli tehty toki jo naksutinkoulutuksella, eli syöminen rauhoittaa, porkkanat on positiivinen elementti ja luottamus meidän välillä. Lisäksi ne olivat muutaman kuukauden kuitenkin vuokratallilla, joka sijaitsee ampumaradan vieressä ja olivat jo siis jonkin näköiseen paukkeeseen tottuneita. Sitä en tiedä miten ne ovat viime uudet vuodet olleet, mutta ainakaan mitään pahoja kokemuksia ei varmasti taustalla ole. Molemmat on silti nuoria ja olen erittäin ylpeä niistä tämän(kin) kokemuksen jälkeen! Itselläni on taustalla myös uusi vuosi eräiden edellisten hevosteni kanssa, jossa kaikki meni mönkään ja hevoseni olivat karkuteillä uutena vuotena. Tosin ei ollut näin vankat aitaukset, eikä varotoimenpiteet. Onneksi kukaan ei silloin loukkaantunut, ja tästä virheestä olen todellakin ottanut opikseni ja omat eläimeni eivät ole enää koskaan karkuteillä uutena vuotena, jos vain itse sen voin jotenkin estää. Eli ei iske meteoriitti aitaukseen ja riko aitoja tms..... hyvin epätodennäköistä..

Vaikka me nyt pärjätään tämän lauman kanssa ja uusi vuosi meni hyvin ja tulee menemään jatkossakin, niin kyllä mä toivon, että tulisi joskus se laki voimaan, että yksityishenkilöt ei saisi ampua ainuttakaan rakettia. On se kuitenkin niin yhtä helvettiä monelle eläimelle, Hipsuni mukaan lukien.

Alla olevat kuvat on otettu uutena vuotena 2019 pahimman paukkeen aikana. Paukkeen aikana välillä maistui hepoille annettu joulukuusi ja heinäkin. Ihan koko aikaa ei Daisy syönyt, koska jännitti niin paljon. tällöin oma seurani ja porkkanat rauhoitti eniten rauhallisen ponikaverin lisäksi. Lisäksi tässä video, jonka otin kun yksi lähimmistä naapureista räjäytteli raketteja, se oli ehkä koko illan jännittävin kohta hevosten mielestä.

    Klikkaa tätä linkkiä niin näet videon Daimyn ja Daisyn uudesta vuodesta (youtubessa)!

20191231_183856.jpg

20200101_001911.jpg

20191231_234823.jpg

20191231_235913.jpg

2 kommenttia . Avainsanat: hevonen, koira, uusi vuosi, pihatto

Joulu on ohi ja kohti uutta vuotta

Sunnuntai 29.12.2019 klo 15:56 - Pilkkukuumeilija

Tässä vielä joulun parhaat kuvat pilkuista

Meidän joulu 2019 meni rauhallisissa merkeissä ja nyt on nenät jo kohti uutta vuotta. Itselläni on tapana ruveta fiilistelemään joulua jo hyvissä ajoin joulukuun alussa tai monesti jopa marraskuun puolella ja sitten tulee korjattua joulu pois jo heti joulun jälkeen. Tässä siis viimeistään vuoden vaihteessa tulee korjattua joulukoristeet pois. Tänä vuonna ei ollut lunta täällä Etelä-Suomessa ja ei oikein kunnon joulufiilistä edes tullut. Lumi on niin erottamaton osa omaa jouluani, että ilman sitä ei kunnon joulua ole. Viime vuonna 2018 lunta oli todella paljon ja se oli ihanaa! Toivottavasti tulisi edes kunnon talvi vielä..

Marraskuun lopulla oli hetken vähäsen lunta maassa ja silloin otin meidän joulukuvat. Tarkoitus oli saada kaikki pilkut samaan kuvaan, mutta Frediä pelotti liikaa, että olisi saanut kivat rennot kuvat kaikista! Daisy on todella kiltti ja tykkää koirista, mutta Daimy taas saattaa vaikka puraistakin (kuvissa Daimy on tästä syystä kiinni). Daimy vahtii myös aitausta ja sinne koirilla ei olekaan mitään asiaa, tästä syystä Fredi ei ehkä mielellään ollut niin lähellä hevosia vaikka normaalisti ei niitä pelkääkään. Kuitenkin Fredi mielellään siis säilyttää ns. turvavälin hevosiin, mikä toki kaikessa muussa touhuamisessa on vain hyvä asia. Kuvaa varten vaan etäisyyttä olisi pitänyt harjoitella enemmän ja nyt näihin lumisiin kuviin ei ollut aikaa harjoitella.. Ehkä ensi jouluna sitten..

Vaikka kuvista ei tullut ihan sitä mitä itse oli ajatellut, niin ihanaa miten eläimet tuo oman persoonansa esiin ja esim. Daimy huomasi heti joulupallot ja niillä turvallaan leikki ja tästä tuli mielestäni ihana kuva!

Hieman oli hankaluuksia saada myös Hipsu, Fredi ja Manteli samaan kuvaan ja katsomaan edes jotenkin kaikki kameraan. Kuvakulma sitten unohtui itseltä kokonaan kun keskittyi vain eläimiin.. Hyvää harjoitusta kuitenkin! Ja herkuilla kaikesta selviää (paitsi kuvakulmasta)..

No mutta nautitaan viimeiset joulun herkut ja nauttikaa myös näistä jouluisista kuvista!

Mukavaa joulun aikaa kaikille lukijoille! <3

Syökää kanaa! Toivoo Manteli

20191224_125949.jpg

20191203_145721.jpg

20191203_1456330.jpg

20191203_1457132.jpg

20191203_142540.jpg

20191203_141657.jpg

20191203_142013.jpg

20191203_1423400.jpg

20191203_141855.jpg

20191203_142620.jpg

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: joulukuvat, pilkkuhevonen ja poni, joulun parhaat palat, joulupossu, minipossu, dalmatialainen, joulu 2019

Pilkullisia eläimiä

Lauantai 13.7.2019 klo 21:18 - Pilkkukuumeilija

Pilkullisia eläimiä on monenlaisia

On tullut itse tässä törmättyä monenlaiseen pilkulliseen eläimeen ja tullut sitten otettua ihan selvääkin, että minkälaisia pilkullisia eläimiä sitä onkaan olemassa! Moni eläin määritetäänkin pilkulliseksi, vaikka se ehkä olisi enemmänkin "vain" kirjava. No joo kyllä pilkullinenkin on siis kirjava, tiikerinkirjava viralliselta nimitykseltään. Itse miellän pilkulliseksi eläimen jolla on selkeät erottuvat pilkut, jotka eivät ole sulautuneet isoiksi kirjaviksi läiskiksi tai esim. raidoiksi. Pohjaväri voi olla mikä tahansa, vaikka itseäni lähinnä sydäntä onkin nämä valkoiset/vaaleat eläimet mustilla/ tummanruskeilla pilkuilla. Tiikerinkirjavasta väristä enemmän löytyy mm. nettisivulta: https://fi.wikipedia.org/wiki/Tiikerinkirjava

Suomessa on tavattu myös täplikäs valkoinen hirvi! Mtv uutisissa 15.8.2017 on tästä tehty artikkeli!

Alla oleva hirven kuva lainattu mtv uutisten jutusta.

Kuvahaun tulos haulle uskomaton näky viljapellossa pia bongasi täplikkään valkoisen hirven

On myös syntynyt suloinen pilkullinen poronvasa Sodankylän Sattasessa toukokuussa 2015. Siitä juttua Kalevassa.

Kuvahaun tulos haulle pilkullinen poron vasa

Kuva lainattu Kalevasta: Maanantaiaamuna syntyneellä pojalla ei ole vielä nimeä. KUVA: Maritta Autio / Lukijan kuva

Hevosroduissa tunnettuja pilkullisia on Knabstrupinhevonen (joka Daisyn isäkin on) ja pilkullisia löytyy ainakin appaloosa-rodusta, koiraroduissa tunnettu pilkullinen on dalmatiankoira, vähemmän tunnettu tanskandoggi (väriä kutsutaan harlekiiniksi), englanninsetterilläkin on pilkkuja.

Kuvahaun tulos haulle knabstrupinhevonen

Yläkuvassa knabstrupinhevonen, kuva lainattu täältä: https://www.pinterest.cl/pin/541276448948698045/

Kuvahaun tulos haulle dalmatiankoira

Yläkuvassa dalmatiankoira, kuva lainattu täältä: https://www.tunturisusi.com/koiralinkit/dalmatiankoira.html

Kuvahaun tulos haulle pilkullinen tanskandoggi

Yläkuvassa tanskandoggi, kuva lainattu täältä: https://fi.wikipedia.org/wiki/Tanskandoggi

Kuvahaun tulos haulle englanninsetteri

Yläkuvassa englanninsetteri, kuva lainattu täältä: https://www.purina.fi/koirat/koirarodut/englanninsetteri

Oletko nähnyt tai kuullut supisuomalaisesta kauniista pilkullisesta perhosesta?

Tiikerisiilikäs

Kuvahaun tulos haulle tiikerisiilikäs

Koiras, 2.7.2014, Hartola, kuvaaja Heikki Tabell, kuva lainattu täältä: https://www.suomen-perhoset.fi/tiikerisiilikas/

Ihania pilkullisia/ kirjavia lampaitakin löytyy!

Kuvahaun tulos haulle kirjava karitsa

Yläkuva lainattu sivulta: http://www.elisanet.fi/riitta.lumiluoto/islantiindex.html

Löytyy sioista ja minipossuistakin pilkukkaita ihanuuksia!

Spotted pig with piglets.

Kuva:

Spotted pig with piglets.

Tekijä LucieBartikova

Kaneissa löytyy ainakin rex -rodussa musta dalmatialainen väri!

https://kaniyhdistysdotcom.files.wordpress.com/2015/11/dalmatialainen.jpg

Kuva lainattu: https://kaniyhdistys.com/varit-ja-kuviot/kuviolliset/

Lintumaailmassa ainakin kanoista löytyy pilkullisia, näillä väriä kutsutaan splashiksi, myös pilkullisia ankkoja olen nähnyt.

Ooh I say: Blue Splash Marans hen - very stylish

Kuva: https://fi.pinterest.com/farmer7115/

Splash Polish Chickens

Kuva lainattu täältä: https://www.purelypoultry.com/splash-polish-chickens-p-952.html

P.s. Tämä viimeisessä kuvassa esiintyvä valkohuntu onkin kanaroduista lähinnä sydäntä, niitä omistaneena! Nyt vain ei harmi kyllä, ole tiloja linnuille!

Hakusanoilla animals with spots tai spotted animals löytyy googlesta vielä monenlaista pilkukasta eläintä. Luetaan pilkullisiin myös täplähyeena, kirahvi, gebardi, monenlaista sammakkoa, kalaa, liskoa, kilpikonna, delfiini jne.....

Täällä näistä kuviakin vielä:

https://hubpages.com/education/Spotted-Animals

https://www.wowamazing.com/animals/10-animals-beautiful-spots/

Eläinmaailma on niiiin ihmeellinen! Tutustu ja rakastu pilkkuihin sinäkin! <3 <3 <3

Terveisin pilkkuihin hurahtanut!!

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Pilkullinen, täplikäs, laikullinen, polka dot, dots, spots, eläin, hevonen, poni